Vanki

Päivä alkoi hallitusneuvoksen varhaisella soitolla. Lupauduin vastentahtoisesti auttamaan harjoittelijaa projektin väliraportin tekemisessä. Kertomaan mistä eri osapuolet ovat vastuussa, mitä aikaisemmin on tehty ja mitä materiaalia on olemassa. Heinäkuu on omiaan tämän kaltaisen "harjoitustyön" tekemiseen - rauhallista aikaa. Tiedonsaanti voi olla lomien vuoksi kuitenkin hidasta.

Avustavan henkilökunnan määrää on koko ajan vähennetty. Tieto kulkee suljetussa intrassa. Paperidokumentit pitää noutaa ja arkistoida itse. Yksiköllä ei ole enää edes omaa siviilipalvelusmiestä. Vielä pari vuotta takaperin sivarit hoitivat rutiinit heinäkuussa muun kansliahenkilökunnan lomaillessa. Jäljellä ovat nämä korkeakouluharjoittelijat, joilla pitäisi teettää "oikeita töitä".

Takavuosilta muistan Matin. Marjo Matikaisen kanssa samalta vuosikurssilta sittemmin diplomi-insinööriksi valmistuneen nuoren tyrvääläismiehen. Matille oli selvää, että hän ei aseeseen koske. Mutta Matin vakaumus meni vielä pidemmälle. Hän kieltäytyi myös siviilipalveluksesta, mistä seurasi puolen vuoden mittainen vankeustuomio.

Vankilanjohtaja kiinnitti huomiota lähes tyhjän panttina päivänsä viettävään nuoreen mieheen. Ehdotti tälle siviilityötä ja hankki vielä työpaikan virastosta. Niinpä Matista tuli osa työyhteisöämme puolen vuoden ajaksi.

Siviilityö toi Matille uusia vapauksia. Liikkuminen oli kuitenkin tarkkaan säädeltyä. Ohjeissa oli yksityiskohtaisesti määrätty mitä reittiä hänen tuli kulkea vankilasta työpaikalle. Tai missä kaupassa hän sai poiketa ostamassa tupakkaa, missä parturissa hän sai kerran kahdessa viikossa käydä leikkauttamassa hiukset ja missä lounas piti nauttia. Työpaikalta ei saanut poistua edes työasioissa ilman vankilanjohtajan lupaa. Vartijaat kävivät jopa muutaman kerran tekemässä yllätystarkastuksen.

Siviilityön myötä vapauden kaiho valtasi mielen. Nuorella miehellä oli tarpeita, joiden tyydyttäminen valvotuissa oloissa vaati erityisjärjestelyjä. Tyttöystävä kävi usein Matin kanssa syömässä viraston ruokalassa. Syötyään he livahtivat hetkeksi arkistotiloihin, joissa suurin osa Matin työpäivästä muutenkin kului.

Eine oli eläkeikää lähestyvä vanhempi kanslisti, joka oli aloittanut työt virastossa jo sotavuosina. Jämpti rouva, jonka mielestä muidenkin kuului pitää paperit ojennuksessa. Osastopäällikön matkalaskusta puuttui kuitenkin matkamääräys. Eine lähti itse hakemaan sitä arkistosta. Palasi hetken kuluttua naama punasena ja marssi suoraan päällikön huoneeseen.