Siikaa, korvasieniä sekä uusia perunoita

Kahvi oli kitkerää. Olikohan joku lämmittänyt perjantain jämät? Huoneessa kävi kuitenkin tavanomainen puheensorina. Ylitarkastajat Kemppinen ja Holopainen kehuivat kilvan viikonlopun kohelluksillaan. Suunnittelivat samalla karkaavansa kesken työpäivää uimarannalle sekä sieltä terassikierrokselle. Kesäleskiä molemmat. Koko viikon.

Kemppisen härski vitsi keskeytyi äkisti. Suupielet kääntyvät hymyyn.

- "Kaunis neito, voinko kenties auttaa?"

Vilkasin taakse kahvihuoneen ovelle. - "Auts" Olin unohtanut lupautuneeni priiffaamaan harjoittelijaa projektin alkuvaiheista.

- "Ai hei. Tulit. Mennään mun huoneeseeen. Tonne käytävän päähän."

Annoin Jonnan kävellä edeltä. Pääsin mittailemaan hänen sopivan pyöreää pyllyään. Somasti pullistelevissa rinnoissa olin lepuuttanut silmiäni jo parissa palaverissa. Kireä t-paita toi ne tänään mukavasti esille. Olisinpa 10-20 vuotta nuorempi, ajattelin mielessäni.

Juttelimme aluksi niitä näitä. Yritin utsia hallitusneuvoksen kuulumisia. Kysellä, mitä käytävillä puhutaan. Työjuoruja, jotka kokeneelle virkamiehelle voisivat antaa vihiä tulevasta: valtapelistä, avoimista viroista, nimityksistä, uusista säädöshankkeista. Viraston ihmissuhteet eivät minua hirveästi kiinnosta. Olen aina yrittänyt pitää työn ja vapaa-ajan erillään. Olla työpaikalla hillitty. Kehuskelematta. Toisin kuin Kemppinen ja Holopainen.

Projektin läpikäyminen kesti pari tuntia. Rohkenin lopulta esittää lounasta. Korvaukseksi siitä, että olin unohtanut tapaamisemme. Valmistautunut huonosti. Jonna suostui. Sen kummemmin asiaa ihmettelemättä.

Kanavanrannan terassilla oli tarjolla siikaa, korvasieniä sekä uusia perunoita. Pieni karahvi vilpoisaa valkoviiniä, mitä hän aluksi arkaili. Työaikana.

Jonna kertoi opiskelevansa kolmatta vuotta valtiotieteitä. Åbo Akademissa. Olevansa kotoisin Tammisaaresta ja asuvansa harjoittelujakson ajan kaverinsa kämpässä Kalliossa. Harrastaneensa nuorena kilpauintia. Tykkäävänsä matkustelemisesta. Sain kuulla pitkät tarinat Barcelonan hurjista baareista sekä Gaudin valloittavasta arkkitehtuurista. Välillä vaihdoimme maanosaa Goan kirkasvetisille hiekkarannoille. Sukellusretkille. Kuutenlin kuinka elämäntarina purkautui nuoren ihmisen innolla. Oman elämäni kuittasin muutamalla latteudella. Puolen vuoden työkomennus Ugandassa tuntui herättävän mielenkiintoa.

Tarjouduin herrasmiehenä saattamaan Jonnan oman virastonsa ovelle Espan puiston eteläpuolelle. Kävellessäni takaisin Kruunuhakaan elin omassa haavemaailmassani. Olisinpa nuorempi. Jaksaisinko vielä innostua?